Liikenteen verotus ja rahoitus

Tieliikenteen merkitys valtion talouden kannalta on olennaisen tärkeä, sillä tieliikenteestä kerätään vuosittain lähes 8 miljardin euron verotulot. Suomessa tieliikenteen verotus on suhteellisen korkeaa. Veroja kerätään niin ajoneuvojen hankinnan yhteydessä kuin käytön aikaisina veroina.

Tieliikenteestä kerätään arvonlisäveron ohella monia erityisveroja. Merkittävimmät näistä ovat bensiinistä ja dieselöljystä perittävä polttoainevero, henkilö- ja pakettiautojen sekä moottoripyörien käyttöönotossa perittävä autovero sekä vuosittainen ajoneuvovero, joka koostuu perusverosta ja muilta kuin bensiinikäyttöisiltä autoilta perittävästä käyttövoimaverosta.

Tieliikenteen verotuksen tavoitteet ovat pääosin valtiontaloudellisia. Liikenteen suurimman erillisveron polttoaineveron määrä perustuu polttoaineen energiasisältöön ja hiilidioksidipäästöihin. Myös ajoneuvovero ja autovero on porrastettu hiilidioksidipäästöihin.

Liikenteestä kertyy valtiolle merkittävästi arvonlisäverotuloja. Arvonlisäveroa kerätään muun muassa uusien autojen, liikennepolttoaineiden ja varaosien myynnistä, autojen leasing- ja vuokrauspalveluista sekä autojen huolto- ja korjauspalveluista.

Autovero on pienentynyt 2000-luvun alkuvuosista, jolloin autoja ensirekisteröitiin huomattavasti nykyistä enemmän, autovero oli nykyistä korkeampi ja uusien autojen hiilidioksidipäästöt olivat nykyistä suuremmat. 

Ajoneuvoveron kertymä on viime vuosien aikana hieman pienentynyt keskimääräisten päästöjen alentuessa. Keskimääräinen rekisterissä olevilta henkilöautoilta kannettava ajoneuvoveron perusvero vuodelta 2023 oli noin 190 euroa vuodessa. Vastaavasti pakettiautojen keskimääräinen perusvero on noin 330 euroa vuodessa.

Valtion liikennemenot

Liikenne edellyttää julkisilla varoilla hankittuja investointeja ja liikenteestä aiheutuu ulkoisia haittoja. Veroilla ja maksuilla voidaan tukea liikennepoliittisia tavoitteita, kuten liikenneturvallisuuden parantamista ja päästöjen vähentämistä. Tieliikenteestä kerätyistä veroista vuosittain noin 0,8 miljardia palautuu liikennesektorille valtion tieverkkoon käytettynä rahoituksena. Valtion liikenneverkon kokonaisrahoitus on viime vuosina ollut noin 1,7 mrd euroa. Lisäksi kunnat investoivat vuosittain liikenneverkkoon noin 1,4 mrd euroa. Ks. lisää täältä.

Tie- ja rataverkon ylläpito ja kehittäminen

Valtion menot tieverkon ylläpitoon ja kehittämiseen ovat 2010-luvulla olleet keskimäärin 820 miljoonaa euroa vuodessa. Suurin osa liikennemenoista käytetään perustienpitoon, jonka osuus tieverkon kokonaismenoista on noin 70 %. Tiehankkeisiin on 2010-luvulla käytetty vuosittain keskimäärin 240 miljoonaa euroa vuodessa.

Tieverkon lisäksi valtio rahoittaa rata- ja vesiväylien rakentamisen ja ylläpidon. Rataverkon ylläpitoon ja kehittämiseen on viime vuosina kulunut keskimäärin 530 miljoonaa euroa vuodessa. Ratahankkeiden vuosittaiset menot ovat olleet keskimäärin 220 miljoonaa euroa vuodessa.

Liikenneverkon ylläpidon ja kehittämisen menot

Valtio käyttää liikenneinfrastruktuurin kehittämiseen ja ylläpitoon kaiken kaikkiaan keskimäärin 1 700 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän lisäksi liikenteen hallinnonalan muita menoja ovat muun muassa erillisten liikennehankkeiden, kuten Länsimetron, valtion osuudet, alusten ympäristötuki, jäänmurtajahankinnat ja EAKR-hankkeina toteutetut liikenne-investoinnit.

Valtion liikenneverkkoon käyttämän rahoituksen reaalinen arvo on koko 2000-luvun ajan laskenut, sillä samaan aikaan rakentamis- ja ylläpitokustannukset ovat kasvaneet. Liikenneverkolle onkin muodostunut merkittävä noin 4,2 miljardin euron korjausvelka, jota on nykyisellä hallituskaudella päätetty lyhentää erillisellä noin 550 miljoonan euron rahoituksella vuosina 2024-2026.

Valtion lisäksi kunnat käyttävät vuosittain merkittäviä summia katuverkon ylläpitoon ja rakentamiseen ja pääkaupunkiseudulla kaupunkiraideinfran kehittämiseen ja joukkoliikennetukiin. Kuntien toimintamenot ja investoinnit liikenneverkkoon ovat 2010-luvulla olleet yhteensä noin 1 400 miljoonaa euroa (Kuntaliitto).

Liikenteen verotus muihin maihin verrattuna

Suomi kuuluu EU:ssa maihin, joissa sekä auton hankinnan että käytön verotus ovat suhteellisen korkeita. Erityisesti hankintavaiheen verotus, eli meillä autovero on Euroopan korkeimpia. Ensirekisteröinnin yhteydessä kannetaan ajoneuvoista autoveron kaltaista veroa kaikkiaan 21:ssä EU:n jäsenmaassa, mutta suurimmassa osassa maista vero on pieni. Useimmissa jäsenmaissa rekisteröintivero pohjautuu ajoneuvon aiheuttamia ympäristöhaittoja kuvaaviin ominaisuuksiin kuten hiilidioksidipäästöihin, polttoaineen kulutukseen, moottorin tilavuuteen tai tehoon.

EU-maista laskennallisesti korkein verotaso on Tanskassa. Suomen verotaso on toiseksi korkein. Suomen ja Tanskan lisäksi korkean verotason maita ovat muun muassa Irlanti, Alankomaat ja Portugali. Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvista valtioista myös Norjassa on korkea autovero

EU-maista lähes kaikki keräävät ajoneuvoveron kaltaista vuotuista veroa ajoneuvon omistamisesta tai liikennekäytössä pitämisestä. Veron perusteena on tyypillisesti moottorin koko tai teho, ajoneuvon polttoaineen kulutus tai haitallisuus ympäristölle. Korkeimmat verotasot ovat Tanskassa, Alankomaissa ja Itävallassa. Suomen ajoneuvoveron taso on jonkin verran keskimääräistä eurooppalaista tasoa korkeampi. Ajoneuvoveron osuus jäsenvaltioiden verotuloista on keskimäärin noin 0,9 prosenttia, kun Suomessa ajoneuvoveron osuus verotuloista oli vuonna 2014 noin prosentin.

Polttoaineiden valmisteverotasot ovat Suomessa verrattain korkeita Euroopan maiden välisessä vertailussa. Esimerkiksi helmikuussa 2022 moottoribensiinin valmisteveron taso oli Suomessa Euroopan kolmanneksi korkein ja dieselpolttonesteen verotaso kuudenneksi korkein.

Dieselin verotasoja verrattaessa on huomattava, että Suomessa dieselin verotaso on bensiiniä alempi, jotta elinkeinoelämän kilpailukyky ei heikkenisi liikenteen korkean verotason takia. Dieselkäyttöisille henkilö- ja pakettiautoille on kohdistettu alennetun verokannan takia käyttövoimavero, joka tasaa dieselin alennetun verokannan vaikutusta.