In English

Työsuhdeautojen verotus

Työsuhdeautoedun saajia oli Suomessa vuonna 2015 yhteensä noin 80 000. Edun saajista noin kaksi kolmasosaa oli vapaan autoedun saajia ja noin neljänneksellä oli työsuhdeauto käyttöetuna. Työsuhdeautojen määrä on ollut samalla tasolla lähes koko 2000-luvun ajan. (Verohallinto 2016)

Työsuhdeauto tulkitaan verotuksessa luontoiseduksi, jota verotetaan tuloveron yhteydessä. Työntekijä maksaa tuloverossaan siis työsuhdeautostaan veroa autolle määritetyn verotusarvon verran. Verotusarvo pyritään määrittämään mahdollisimman lähelle auton käypää hinnoittelua ja se riippuu siitä, onko työntekijällä vapaa autoetu tai käyttöetu.Vapaassa autoedussa työnantaja maksaa autosta aiheutuvat kustannukset. Auton käyttöedussa palkansaaja suorittaa itse ainakin auton käyttövoimakulut. Autoedun arvo vahvistetaan auton rekisteriotteeseen merkityn käyttöönottovuoden perusteella.

Esimerkki työsuhdeauton taloudellisesta vaikutuksesta työntekijän kannalta:

Työntekijä saa työnantajaltaan työsuhdeautoedun, jossa auton verotusarvo on 600 euroa kuukaudessa. Työntekijä maksaisi siitä tuloveroa 21 prosentin tuloveroasteikolla 126 euroa kuukaudessa. Koska luontoisetu käsitellään osana palkkaa, samalla työntekijän rahapalkkaa alennettaisiin 600 eurolla, jos hän ei samalla saisi palkankorotusta. Näin työntekijän käteen jäävä palkan osuus vähenisi auton verotusarvon verran, eli noin 600 eurolla.

Työsuhdeautoedun kuukausikohtainen arvo koostuu kahdesta osasta, jotka ovat perusarvo ja käyttökustannukset. Perusarvo (%-osuus) vastaa auton pääomakustannuksia ja se sisältää poistot, koron, vakuutusmaksut ja ajoneuvoveron. Käyttökustannuksiin (euromääräinen arvo) puolestaan sisältyvät rengas- ja korjaus- ja huoltokustannukset sekä vapaassa autoedussa polttoainekustannukset.

Työsuhdeauton verotuksen perusarvo määritetään auton uushankinnasta laskettavana prosenttiosuutena. Uushankintahintana käytetään automallin maahantuojan tai sen puuttuessa tukkukaupan ilmoittamaa automallin yleistä suositushintaa ilman toimitusmaksua. Perusarvoa laskettaessa luontoisetujen laskentaperusteena olevasta uushankintahinnasta vähennetään perusvähennyksenä 3 400 euroa.

Työsuhdeauton käyttökustannukset on vahvistettu sekä kuukausikohtaisena arvona että yksityisajojen määrään perustuvana kilometrikohtaisena arvona. Autoedun kuukausikohtainen käyttökustannusten arvo on laskettu olettaen, että yksityisajoja on 1 500 kilometriä kuukaudessa eli 18 000 kilometriä vuodessa. Jos yksityisajoa on jatkuvasti tätä vähemmän, palkansaaja pääsee edullisempaan verotusarvoon pitämällä ajopäiväkirjaa. Jos työnantaja ei halua tarkistaa ajopäiväkirjaa kuukausittain, työnantaja voi käyttää ennakkoperinnässä kuukausiarvoa ja palkansaaja voi ilmoittaa ajopäiväkirjan mukaan ajetun kilometrimäärän veroilmoituksellaan ja vaatia edun arvon alentamista. Jos palkansaaja ajaa työsuhdeautollaan työajoja yli 30 000 kilometriä vuodessa, edun perusarvo on 80 prosenttia normaalisti lasketusta perusarvosta. Käyttökustannusten osuuteen ajettujen kilometrien määrällä ei ole vaikutusta.

Verohallinnon luontoisetupäätöksessä autot on jaettu kolmeen ikäryhmään auton rekisteriotteeseen merkityn käyttöönottovuoden perusteella. Auto kuuluu ikäryhmään A kolmen ensimmäisen käyttövuoden aikana, ikäryhmään B kolme seuraavaa vuotta ja sen jälkeen ikäryhmään C. Esimerkiksi 26.1.2017 käyttöön otettu auto kuuluu vuosina 2017–2019 ikäryhmään A ja vuoden 2020 alusta ikäryhmään B. Autoedun ikäryhmät vaihtuvat vuosittain.

Lisätietoja ja lähteitä

Verohallinto, 2016.Verohallinnon tilastoja: Ennakkotietoa henkilöasiakkaiden tuloista, luontoiseduista ja kustannusten korvauksista 2015. Verohallinnon tiedote, 29.4.2016

Veronmaksajain keskusliitto. Autoetu 2017.  

Luontoisedut verotuksessa 

Verohallinnon päätös vuodelta 2017 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista

print